kukkoilla
Finnish
verb
Definitions
- to strut one's stuff to behave, or to perform in a showy or ostentatious manner, especially in a way to impress others, to show off
Etymology
Affix from Finnish kukko (cock, rooster, type of food, cockerel).
Origin
Finnish
kukko
Gloss
cock, rooster, type of food, cockerel
Concept
Semantic Field
Warfare and hunting
Ontological Category
Person/Thing
Emoji
Timeline
Distribution of cognates by language
Geogrpahic distribution of cognates
Cognates and derived terms
- Kukkonen Finnish
- aapiskukko Finnish
- ankkakukko Finnish
- fasaanikukko Finnish
- hanhikukko Finnish
- kalakukko Finnish
- kalkkunakukko Finnish
- karikukko Finnish
- kukko Finnish
- kukkoilu Finnish
- kukkokello Finnish
- kukkopilli Finnish
- kukkopoika Finnish
- kukkopoikanen Finnish
- kukkotappelu Finnish
- kukonharja Finnish
- kukonheltta Finnish
- kukonkannus Finnish
- kukonpoikanen Finnish
- lanttukukko Finnish
- liljakukko Finnish
- metsokukko Finnish
- mustikkakukko Finnish
- patakukko Finnish
- riekkokukko Finnish
- riikinkukko Finnish
- savikukko Finnish
- sienikukko Finnish
- suokukko Finnish
- taistelukukko Finnish
- tappelukukko Finnish
- tuulikukko Finnish
- viljakukko Finnish
- *kukkoi Proto-Finnic
- kukko
- kukkoilu
- suokukko
- Kukkonen
- savikukko
- karikukko
- patakukko
- kalakukko
- kukkopilli
- viljakukko
- sienikukko
- tuulikukko
- kukonharja
- kukkokello
- aapiskukko
- metsokukko
- ankkakukko
- liljakukko
- kukkopoika
- hanhikukko
- lanttukukko
- kukonkannus
- kukonheltta
- riikinkukko
- riekkokukko
- fasaanikukko
- tappelukukko
- kukkotappelu
- taistelukukko
- kalkkunakukko
- kukonpoikanen
- mustikkakukko
- kukkopoikanen