keinotella
Finnish
verb
Definitions
- To wangle (achieve some difficult task by questionable or dishonest means)
- (intransitive) To speculate.
Etymology
Suffix from Finnish keino (artificial, means, way, man-made).
Origin
Finnish
keino
Gloss
artificial, means, way, man-made
Timeline
Distribution of cognates by language
Geogrpahic distribution of cognates
Cognates and derived terms
- apukeino Finnish
- edistämiskeino Finnish
- ehkäisykeino Finnish
- elinkeino Finnish
- esityskeino Finnish
- houkutuskeino Finnish
- hätäkeino Finnish
- ilmaisukeino Finnish
- keino Finnish
- keinollinen Finnish
- keinonto Finnish
- keinotteleminen Finnish
- keinottelija Finnish
- keinottelu Finnish
- kidutuskeino Finnish
- kurinpitokeino Finnish
- kurssikeinottelu Finnish
- kuvaamiskeino Finnish
- ohjauskeino Finnish
- oikaisukeino Finnish
- osakekeinottelija Finnish
- osakekeinottelu Finnish
- pakkokeino Finnish
- taikakeino Finnish
- tehokeino Finnish
- varokeino Finnish
- voimakeino Finnish
- *keino Proto-Finnic
- keino
- apukeino
- keinonto
- tehokeino
- elinkeino
- hätäkeino
- varokeino
- voimakeino
- pakkokeino
- taikakeino
- keinottelu
- keinollinen
- ohjauskeino
- esityskeino
- ilmaisukeino
- kidutuskeino
- keinottelija
- ehkäisykeino
- oikaisukeino
- kuvaamiskeino
- houkutuskeino
- edistämiskeino
- kurinpitokeino
- keinotteleminen
- osakekeinottelu
- kurssikeinottelu
- osakekeinottelija