karkeutua
Finnish
verb
Definitions
- (intransitive) To become more coarse (less fine).
Etymology
Affix from Finnish karkea.
Origin
Finnish
karkea
Gloss
Timeline
Distribution of cognates by language
Geogrpahic distribution of cognates
Cognates and derived terms
- karjeta Finnish
- karkaista Finnish
- karkea Finnish
- karkeahko Finnish
- karkeakarvainen Finnish
- karkeakiteinen Finnish
- karkeakäytöksinen Finnish
- karkealuonteinen Finnish
- karkeapiirteinen Finnish
- karkeapintainen Finnish
- karkeapuheinen Finnish
- karkearakeinen Finnish
- karkearehu Finnish
- karkeasanainen Finnish
- karkeasti Finnish
- karkeasyinen Finnish
- karkeasäätö Finnish
- karkeatapainen Finnish
- karkeatekoinen Finnish
- karkeishionta Finnish
- karkeistaa Finnish
- karkeus Finnish
- karkeuttaa Finnish
- karkeutuminen Finnish
- puolikarkea Finnish
- suodatinkarkea Finnish
- *karkeda Proto-Finnic
- karkea
- karkeus
- karjeta
- karkaista
- karkeasti
- karkeahko
- karkearehu
- karkeistaa
- karkeuttaa
- puolikarkea
- karkeasäätö
- karkeasyinen
- karkeishionta
- karkeutuminen
- karkeapuheinen
- karkeatekoinen
- suodatinkarkea
- karkeasanainen
- karkeakiteinen
- karkeatapainen
- karkearakeinen
- karkeapintainen
- karkeakarvainen
- karkealuonteinen
- karkeapiirteinen
- karkeakäytöksinen