helpottaa
Finnish
verb
Definitions
- (transitive) to ease
- (transitive) to relieve, alleviate, mitigate, facilitate
Etymology
Suffix from Finnish helppo (easy).
Origin
Finnish
helppo
Gloss
easy
Concept
Semantic Field
Cognition
Ontological Category
Property
Emoji
Timeline
Distribution of cognates by language
Geogrpahic distribution of cognates
Cognates and derived terms
- helpohko Finnish
- helpoiten Finnish
- helpontaa Finnish
- helposti Finnish
- helpota Finnish
- helpottaminen Finnish
- helpottava Finnish
- helpottua Finnish
- helpottuminen Finnish
- helpotus Finnish
- helppo Finnish
- helppoheikki Finnish
- helppohintainen Finnish
- helppohoitoinen Finnish
- helppohuoltoinen Finnish
- helppokulkuinen Finnish
- helppokäyttöinen Finnish
- helppoliukoinen Finnish
- helppolukuinen Finnish
- helppopääsyinen Finnish
- helpposivelteinen Finnish
- helppotajuinen Finnish
- helppotöinen Finnish
- helppous Finnish
- helppoymmärteinen Finnish
- verohelpotus Finnish
- *helppo Proto-Finnic
- helppo
- helpota
- helpohko
- helpotus
- helposti
- helppous
- helpottua
- helpoiten
- helpontaa
- helpottava
- verohelpotus
- helppotöinen
- helppoheikki
- helpottaminen
- helpottuminen
- helppolukuinen
- helppotajuinen
- helppoliukoinen
- helppokulkuinen
- helppopääsyinen
- helppohintainen
- helppohoitoinen
- helppokäyttöinen
- helppohuoltoinen
- helpposivelteinen
- helppoymmärteinen