avioitua
Finnish
p
Definitions
- (intransitive) To get married, marry ((to) someone = genitive + kanssa)
Etymology
Suffix from Finnish avio (marriage, marital).
Origin
Finnish
avio
Gloss
marriage, marital
Concept
Semantic Field
Kinship
Ontological Category
Person/Thing
Emoji
👰♀️ 💒
Timeline
Distribution of cognates by language
Geogrpahic distribution of cognates
Cognates and derived terms
- -avioinen Finnish
- avio Finnish
- avio-oikeus Finnish
- avio-onni Finnish
- avioehto Finnish
- avioelämä Finnish
- avioero Finnish
- avioeste Finnish
- avioikä Finnish
- avioituminen Finnish
- avioitumisikä Finnish
- avioituvuus Finnish
- aviolainsäädäntö Finnish
- aviolapsi Finnish
- avioliitto Finnish
- aviollinen Finnish
- aviolupaus Finnish
- aviomies Finnish
- avioneuvoja Finnish
- avioneuvola Finnish
- avioneuvonta Finnish
- aviopari Finnish
- aviopetos Finnish
- aviopuoliso Finnish
- aviorikos Finnish
- aviosiippa Finnish
- aviosuhde Finnish
- aviosääty Finnish
- avioton Finnish
- aviovaimo Finnish
- esiaviollinen Finnish
- *aiwǭ Proto-Germanic
- avio
- avioton
- avioero
- avioikä
- aviomies
- aviopari
- avioehto
- avioeste
- -avioinen
- aviopetos
- avioelämä
- avio-onni
- aviovaimo
- aviorikos
- aviolapsi
- aviosuhde
- aviosääty
- avioliitto
- aviolupaus
- aviollinen
- aviosiippa
- avio-oikeus
- avioneuvoja
- avioituvuus
- avioneuvola
- aviopuoliso
- avioneuvonta
- avioituminen
- avioitumisikä
- esiaviollinen
- aviolainsäädäntö